Outoja painotuksia

avaa kulttuurikokemuksia läheltä ja toisaalta

 
 
 
 

 

 

Terveysmetsä, M. Leppänen, A Pajunen. Gummerus.2017

Sibelius säilytti tulitikkurasiassa palasen sammalta, jota nuuhkaisemalla luontoyhteys palautui mieleen ja säveltäjän luovuusjumi raukesi, kerrotaan.

DSC00633.JPG

Kolme vuotta sitten

näyttelijä Anu Almagro saa soiton Suomesta, maineikas puolalainen Song of the Goat -teatteri tahdotaan Tampereen teatterikesään. Ehtii sataa kolmen syksyn sateet, kunnes näyttelijäseurue kohdataan Tapiolasalissa, Espoon kaupunginteatterin vieraana.  Suomalainen Anu matkasi Puolaan 14 vuotta sitten. Halusin opiskella kokonaisvaltaista näyttelijänilmaisua, kutsun sitä näyttelijän runoudeksi. Teatterin mindfulnessia, hän sanoo. Vahva juureva tunteen artikulointi inspiroi.

King of Lear.jpg

Rakkaustarina isän ja tyttären välillä

Kuningas, valtias ja poliittinen johtaja vie valtakuntansa tuhoon omapäisillä impulsiivisilla päätöksillään.  Täydellisen ajankohtainen varoittava esimerkki.  Anu Almagro uskoo Song of Lear -esityksen kuolemattomaan tragediaan, sen tunteisiin vetoavaan polyfoniaan. Lokakuun lopussa Espoon Tapiolasalissa ollaan inhimillisen, kirkollisen, jopa arkaaisen vuoropuhelun ympäröimänä. 12-henkinen  wrocławilainen teatteriseurue elää jokaisen esityshetken toistamiseen, vaikka ensi-ilta koettiin jo kuusi vuotta sitten Edinburgissa. Nytkin näyttämöllä itketään, eikä se ole ollenkaan noloa.

Hanasta suodattamatonta vettä

Kansainvälistä työryhmää lämmittää suomalaisten ystävällisyys ja huomaavaisuus. Viimeisen esityksen jälkeen näyttelijät päätyvät Kuusijärven savusaunaan ja uimaan. Hengitellään raikasta ilmaa ja juodaan vesijohtovettä. Nyt sleesialaisessa Wrocławin kaupungissa harjoitellaan jo Antigonea. Esitys saa ensi-iltansa 22. päivä marraskuuta. Silloin koetaan todellinen kreikkalaistragedian naissankaritarina!

 Afrikkalaisen kielisoittimen koran ääniä kuullaan King of Lear -esityksessä Tapiolasalissa 26.-27.10.2018

Afrikkalaisen kielisoittimen koran ääniä kuullaan King of Lear -esityksessä Tapiolasalissa 26.-27.10.2018

 Koran vieruskumppanina soi perinteisempi harmoni.

Koran vieruskumppanina soi perinteisempi harmoni.


Mistä olet kotoisin? En tiedä, vastaa mies.

Vauvanyyttinä  jätettiin lumihankeen… sotilas poimi ja kantoi lastenkotiin...iäkkäät kasvattivanhemmat ottivat huomaansa. Sen verran hän tietää ja muistaa lapsuudestaan. Sellaisia ihmisiä elää yhä keskuudessamme. Yksi heistä Pässi-esityksen väliaikapöydässä, kylkituntumassa.                       

 Sirkku Peltolan 30. näytelmä on tarkkaa ja osuvaa näyttämökirjallisuutta. Pässi-esityksen päätähtenä säteilee Tuire Salenius. Eino Salmelaisen näyttämö, Tampere, 12.10.2018.

Sirkku Peltolan 30. näytelmä on tarkkaa ja osuvaa näyttämökirjallisuutta. Pässi-esityksen päätähtenä säteilee Tuire Salenius. Eino Salmelaisen näyttämö, Tampere, 12.10.2018.

Sirkku Peltola kirjoittaa Tampereelle huonokuntoisen talon,

jossa katto on reikiä ja ikkunat kehyksiä, betoniseinä vihertää, hän kirjoittaa Hellä Puskan pelaamaan kännypeliä, rakastamaan Pässiään, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen Damirin lampolaan,  Anita Ailiolle kodin ja portaat missä synnyttää. Katsomossa aistii lähes joulun, köyhät ja kodittomat, Pyhän Äidin turvan.

Vastapestyt ruokalaput eivät kuivu kosteassa talossa, rapistuva näyttämökuva vertautuu aikaamme. Jostain aina falskaa. Sirkku Peltola kirjoittaa yhdeksänvuotiaan Tinja Kasevan, joka haluais poistaa yksinäisyyden ja muovikassit.  Ilmaston takii oon huono luistelee, hän pohtii rappusilla ja odottaa isäänsä. Absurdimaailmassa sosiaalityöntekijä Miitta Ritarinkannuksen järjestämä vanhemman ja lapsen yhteinen aika ei toteudu. Jostain aina falskaa.

Esitys puolustaa yhteistä huolenpitoa ja inhimillisyyttä. Kainuunharmaa Pässi on kirjattu kantakirjarekisteriin, mutta Bagdadin Filharmonian sellisti Damir Salmania ei. Paperiton irakilainen sytyttää tupakan, katselee pimentyvää iltaa ja tähtiä. Kukin meistä kantaa sisällään äänetöntä mykkää avaruutta, hän toteaa.

Tartto kuvismaikka.JPG

Ajaton ja rajaton mahdollisuus

Tampereen Laikun Galleriassa on Tarton Pallas-taidekorkeakoulun opettajien Abstraktio-näyttely. Se on ensimmäinen Pallas-taidekorkeakoulun opettajien näyttely tällä vuosituhannella.

Näyttely auki 4. – 27.10.2018.

Tartto kuvismaikka 2.JPG

EERO IJAVOINEN

Hall Kivi,  öli vineeril, 2018

Pöld, öli vineeril, 2018


  Periksiantamatonta teatteritaidetta   Lahden kaupunginteatterin loistavat tähdet: Ohjaaja Jarno Kuosa sekä näyttelijät Sanna Hyvärinen, Liisa Vuori, Mikko Pörhölä ja Teemu Palosaari. Ensi-ilta 3.10.2018, Lahden kaupunginteatteri

Periksiantamatonta teatteritaidetta

Lahden kaupunginteatterin loistavat tähdet: Ohjaaja Jarno Kuosa sekä näyttelijät Sanna Hyvärinen, Liisa Vuori, Mikko Pörhölä ja Teemu Palosaari. Ensi-ilta 3.10.2018, Lahden kaupunginteatteri

tuntuu niin oudolta

toteavat Johanna ja Olof poikalapsensa muistotilaisuuden jälkeen tyhjässä kodissaan. Voitonvarmuus on poissa, kohtalon riisumina he tietävät vain sen että verhot on vedettävä valon eteen. Miten sinä voit. Niin. Sinun ei tarvitse sanoa mitään, kirjoittaa ruotsalainen Lars Norén. Lyyriset minimalistiset lauseet leijuvat hapekkaina, ne toistuvat puuskittain saavuttaen syvempiä merkityksiä. 

Elämän tyrmäämät, heitteille jätetyt keski-ikäiset menettävät otteensa ja kouristuvat sohvaan. On kauheaa kuulla lasten laulavan. Ehkä viisi minuuttia olisi riittänyt, toteaa Olof. Myöhemmin syödään lammasta suruun. Vaikka pääparin tulevaisuus on ristiinnaulittu ensimmäisten kohtauksien aikana, tarjotaan katsojalle huojentavaa ajankulua, vieriviä vuosia. Joku jo remontoi asuntoaan Ranskassa.

Hiljaista musiikkia soi ja väreilee koko esityksen ajan.

Päälle päätteeksi tasaamme hengitystä teatterin lämpiössä. Vihreä kokolattiamaton peittämä syvennys, yllemme kaartuvat portaikkolehvästöt, on Kukkapuron kalustama laakso. Tuntuu merkittävältä isolta päätökseltä astua pääovesta ulos,  Lahden keskustaan.

TUORETTA MAALIA LAHDESSA 6.9 – 2.12.2018. Lahden taidemuseon pikkuruinen tila osoittautuu keitaaksi. Omaäänisyyttä, vahvaa materiantuntua, iloa. Esillä mm.

Eeva Peura My Lighthearted Friend 2016, Markku Laakso Kaksoset vesiputouksella 2017, Simo Mantere Kalliossa kesällä 2018, Eeva-Kaisa Takala Kiitos 2016, Heli Huotala The Last 2018, Sami Korkiakoski Signature 2018, Arto Väisänen Uusperhe 2017 ja Heli Kurunsaari Yhtenä iltana 2016. (Klikkaa kuvasarjaa)


Coco Chanel halusi jo neljävuotiaana rikkaaksi.

Coco-nukke kurkistaa taustakangasinstallaatiosta. Metallinen kumiseva ääni on vaientunut, savu tuoksuu pitkään. Hyvin pian selviää, että nukella on oma tahto. Se polttaa tupakkaa ja päättää itse millainen nainen siitä kehittyy. Kuka haluaa elää instituutiossa, se kysyy katsojalta. Muutamat meistä nyökkäävät epävarmoina.

 Esityksen jälkeen Marjolein Vogel, Coco Chanel, Ilija Surla ja Céline Mathieu asettautuvat kuvattavaksi. Espoon Louhisali, 29.8.2018 klo 14.

Esityksen jälkeen Marjolein Vogel, Coco Chanel, Ilija Surla ja Céline Mathieu asettautuvat kuvattavaksi. Espoon Louhisali, 29.8.2018 klo 14.

hän hullantui vaatteista ja miehistä

Yksi heistä oli runoilija ja kuvataiteilija Jean Cocteau. Jean ja Gabrielle inspiroituivat toisistaan, kertoo tanssija Ilija Surla takahuoneessa ja haukkaa palan omenasta. Esityksen jälkeinen hiki pisaroi hänen otsallaan yhä. Hän rakasti myös hevosia. Laukka, käynti, ravi kehystävät esityksen rytmiä, avaa Surla teoksen liikekieltä.

Kun Coco on laulanut pienen kabareelaulunsa, kun ensimmäinen hattukauppa on perustettu Pariisi-asunnon alimpaan kerroksen, kun puhelin pirisi ja syttyivät valot, tanssija Marjolein Vogels kävelee catwalkia henkeäsalpaavan kauniisti.  Hän on uuden naisen prototyyppi. Röyhkeä ja itsenäinen.

 Céline Mathieu poseeraa esityken puolivälissä.

Céline Mathieu poseeraa esityken puolivälissä.

SUNNUNTAI TAPPAA MINUT

Ulrike Quade ja Jo Strømgren ovat yhteisohjanneet muotokuvan Coco Chanelin elämästä.  Esitys sai ensi-iltansa Amsterdamissa puolitoistavuotta sitten. Tarina muotialan uranuurtajasta, Coco Chanelista, levittäytyy ei vain tuoksun, vaan maagisen taiteita yhdistävän produktion muodossa.

Coco Chanel kääriytyy vihreänvihreään peittoon, pyhäpäivän toimettomuus merkitsee ikävää ja tylsyyttä. Tanssia ja nukketeatteria yhdistävä esitys päättyy Espoon Luohisalin pimeyteen. On 10.1.1971. Ritz-hotellin huoneeseen Cabrielle Chanel jää 87-vuotiaana.

Vaikka esitys ei ole biografia tai dokumentti, niin kuitenkin ja silti, mahdollista lienee maailmaa kiertävät madmoisellen itsepuhutut totuudet, motot:

En pitänyt elämästäni, loin itselleni uuden.

Todellisuus on ankea, se mitä luot, on kiinnostavaa.

Kauneus alkaa siitä, kun päätät olla oma itsesi.


 

Läpisävelletyn teoksen läpimeno

on jämäkkää ja koossa pysyvää, työryhmä löytää silti alati täsmennettäviä kohtia, kaikuja ja niiden osia. Taannoin Kölnin Filharmonian kotisalissa taiteellinen johtaja Annette Wolde ehdotti ideaa sävellyksestä, joka yhdistäisi kirkkourut ja harmonikan. Aloin äänittää satojen urkupillien ääntä, kertyi 24 saundipankkia, sampleja. Teoksen myötä harmonikka muuntui elektroniseksi urkuharmonikaksi, kertoo Kimmo Pohjonen.

 
 Harjoitukset Mikael Agricolan kirkossa keskiviikkona 22.8.2018

Harjoitukset Mikael Agricolan kirkossa keskiviikkona 22.8.2018

Yksittäisiä pitkiä säveliä

uhmaa ja huminaa, tärinää niin että kirkonpenkissä tuntuu, virsikirjalautaan kiinnitetty Eira Mäki -laatta. Mikael Agricolan kirkossa soi Hesan ensimmäinen ja loppuunmyyty Ultra Organ. Dialogia käydään alttarin ja urkuparven kesken. Kirkkokäytävän puolimatkassa äänisuunnittelija Tuomas Norvio niputtaa vuoropuhelua yhteen. Sittenkin kolmen synteesi tai neljän, valoteos on kulkenut matkassa alusta asti. Ja taakse päin saa vilkuilla vaikka kirkossa ollaan, opastaa Pohjonen.

Hiljaiset seesteiset osat kasvavat mittaansa, kansanmusiikillisia romanttisia maisemakuvia, tarinallisia elementtejä, episodeja elämästä. Kimmo Pohjonen ei kaihda käyttää painokasta puhelaulantaa. Minua puhutellaan. Saarnahetken vuoro.

Savu hälventyy sakraalitilasta ja urkuparvi kadottaa punaisen värinsä, harmonikkataiteilijan ajatus kantaa jo rajan taakse Pietariin. Siellä esiintyy kahden tyttären ja isän kokoonpano, Kimmo Pohjonen & Skin, sen jälkeen Etelä-Korea yhdessä Tero Saarisen kanssa.

Ultra Organ, 22.8.2018 klo 21, Mikael Agricolan kirkko

Kimmo Pohjonen, urkuharmonikka, laulu
Mikko Helenius, urut, laulu
Tuomas Norvio, äänisuunnittelu ja live-elektroniikka
Otso Vartiainen, visuaalinen suunnittelu, valot

DSC03865.JPG

Helsingin juhlaviikot ui syvässä ilossa

Historia tiivistyy Eläintarhanlahden kupeessa, muutamat heistä osallistuivat Nelson Mandelan virkaanastujaisiin vuonna 1993. Yleisölle tarjotaan tarinoita kodittomista, nuorten tyttöjen raskauksista, vaikeuksista ja sitkeydestä.  Long way to Freedom, he laulavat. Meihin kylvetään tasa-arvon kaunis siemen, se joka ei katso väriä tai kieltä. Yebo yebo, vastaamme zuluksi.

DSC03870.JPG

Vilkkuvat punaiset sukat,

laulavat jalat, Huvila-teltan lavalla kahdeksantoista miessäärtä nousee korkeuksiin can-can -tanssin lailla. Eteläafrikkalainen kokoonpano Ladysmith Black Mambazon perussyke on lempeä ja voimallinen, siinä kuuluu kaivosmiesten kaiut. 

Laminoin ison nipun julisteita, muistuttaa iloinen eläkkeellä oleva Helsingin juhlaviikkojen vapaaehtoistyöntekijä. Mutta hauskinta on kakkosluokkalaisille järjestettävä taideretki, pohdittiin värin ja tunteiden välisyyttä. Tarvittaessa etsin listoista koulun ja yhteysopettajan nimen, jos joku tuhansista lapsista uhkaa eksyä, hän täsmentää, vapaaehtoinen vuodesta 68 lähtien, kun juhlaviikot saivat alkunsa.


Hän osti lipun jokaiseen 73 konserttiin

ja etsii parastaikaa paikkaa kirkon varjoisalta kiviportaalta. On alkamassa Kuhmon Kamarimusiikki -festivaalin tapahtuma numero 54.  Tänä kesänä puhutaan viulistien hengittämisestä, hän sanoo.  Se vaikuttaa sointiin, muutamat soittajat puuskuttavat näyttävästi, yleisö ei saata olla huomaamatta sitä. Illan päättävät konsertit ovat vaikeita, hän jatkaa. Lähdenkö vai enkö, mietin silloin. Joka kerta hän on lähtenyt. Kuulijat etsiytyvät riveihinsä, peukalo asettuu leuan alle ja etusormi huulten ylitse että sormenpää koskettaisi nenää, vierustoveri saa lempeän katseen, varoivaisen kulauksen vesipullosta ottaa toinen.  Saa soittaa. Todellisuus, joka kerrottiin kymmeniä ja satoja vuosi sitten.

 

 Sellisti Julian Arp harjoittelee tyhjentyneessä kirkkotilassa jo seuraavaa konserttia.

Sellisti Julian Arp harjoittelee tyhjentyneessä kirkkotilassa jo seuraavaa konserttia.

Levyn nimi on Hommage á Ysaȳe.

Lapsi ojentaa äidilleen tämän, johon tallentunut veljen mestarillinen soitto. Israelissa Klara Malovan luona vuosi sitten, äiti ja hänen poikansa kuuntelevat sävellystä, joka on saanut nimekseen Sonaatti nro 2 a-molli op. 27/2 ”Obsession” (1924). Pian yhteiseen hetkeen liittyy äidin aavistamatta maailmaa kiertävä viulisti, oma poika Sergey Malov, joka soittaa levyllä ja Klara Malovin edessä samanaikaisesti. Viulistin äiti tulee yllätetyksi, täydellisesti.

Vuosi tapahtuman jälkeen äitiä ei enää ole ja Kuhmon Kontion koulun iltapäiväkonsertissa rekonstruoidaan tapahtunut edesmenneen muistolle. Viulisti aloittaa soittonsa Kontion koulun jumppasalin katveessa, takana, sittemmin hitain kaihoisin askelin astelee käytävää pitkin tyhjälle lavalle, jonne päättää osuuden ensimmäisen teoksen. Sen jälkeen kuulemme belgialaisen Eugène Ysaȳen sävellyksen kokonaisuudessaan: Päähänpisto, Alakuloisuus, Varjojen tanssi, Raivottaret.

Kuhmoteos.JPG

Aton (1995)

OP Taidesäätiö järjestää ainutkertaisen taidevierailun Musiikin ytimessä -tapahtumaan. Tuomo Saalin Aton-teos (1995) on esillä vain tunnin ajan. 

Saali liittää kesäisen kukkakedon yhteen historian ajanjaksoon, Faaraoiden Egyptin uuden valtakunnan aurinkojumala Aton-Ran hallintokauteen. Maalauksessa hahmo kannattelee auringon kehrää käsissään ja teoksen sommitelma noudattaa muinaisegyptiläiselle kuvakielelle tyypillistä perspektiivitöntä, kaksiulotteista maalaustapaa.

DSC03851 (2).JPG

Iiriläinen

Samassa yhteydessä esittäytyvät festivaalinen arvokkaimmat vieraat, Antonio Stradivari Iiriläinen sekä Giovanni Grancino. Kasmir Uusitupa kertoo Iiriläisen vaikeasta luonteesta, joka opettaa soittajaansa tämän tästä. Klaus Mäkelä soittaa  vuoden 1698 selloa jo toista vuotta. 

 

On vielä toinen Israeliin liittyvä tarina. Royal College of Musicin professori Daniel Rowland kertoo säveltäjä Osvaldo Golijovista (1960 -). Osavaldo sattui Israelin matkallaan näkemään traagisen bussiräjähdyksen. Kaksi viikkoa myöhemmin Bostonissa säveltäjä ihaili kosmisen tähtitaivaan kauneutta. Vastakkaiset kokemukset päätyivät myöhemmin  Tenebrae II -sävellykseen, jota parhaillaan tulkitsevat  Florin Szigeti,  Vladimir Mendelssohn,  Julian Arp ja Daniel Rowland, joka silloin tällöin soittaa kun nuotti sitä vaatii, kengät jalassa varvasseisonta-asennossa. Mestarillisesti, epäilemättä.

 Kellotapuli taipuu myös lippujen myyntipisteeksi.  25.7.2018

Kellotapuli taipuu myös lippujen myyntipisteeksi.

25.7.2018

KUHMO-TALOLLA ON SYNTTÄRIT

60 kilometriä kainuulaista mäntypuuta, kertoo Kuhmo-talon johtaja Mikko Nortela Lentua-salista. Sali täytti tänä vuonna 25 vuotta ja se rakennettiin aikoinaan nimenomaan kamarimusiikin esittämiseen.  Akustisesta suunnittelusta vastasi Alpo Halme. Jälkikaiku on ihanteellinen alle 1.9 sekuntia, joka yö rakennukseen ajetaan 30 000 kuutiota raikasta ilmaa, luettelee Mikko Nortela Kuhmo-taloon liittyviä yksityiskohtia, rientää jo pihdit käsissään seuraavaan kohtaamiseen. Kuhmo on kaikin puolin valmis ensi vuoteen, jolloin Kuhmon Kamarimusiikki-festivaaliin liitetään numero 50.

 


HANGELLINEN VAPAUS

lukee Annikin runofestivaalinäyttämön taustakankaassa, korttelin lasten keppihevoslaukkaa pihamaan poikki. Ollaan yli sata vuotta vanhassa puutalokorttelissa, joka säästyi molemmista sodista, kun ympärillä olevat talot hiiltyivät mustiksi kasoiksi. Annikin runofestivaali on vaihtoehtoasumisen puolustuspuheenvuoro, yhteisöllisyyden oodi, asumismuotojen moninaisuuslauseke. Kirjailijakansanedustaja Satu Hassi tahtoisi kaavoituksen edesauttavan naapuriavun kaltaisten verkostojen rakentumista.

 Nykyinen hallitus edistää mahdollisuuksia purkaa ja tuhota vanhaa rakennuskantaa, maakuntauudistus lakkauttaa aluetason ympäristöhallintaa ja -valvontaa, kansalaisaktiviisutta tarvitaan, toteaa ympäristövaliokunnassa vaikuttava Satu Hassi ja vastaanottaa Annikin supertähtipalkinnon, kunniamitalin.  #annikinrunofestivaali

Nykyinen hallitus edistää mahdollisuuksia purkaa ja tuhota vanhaa rakennuskantaa, maakuntauudistus lakkauttaa aluetason ympäristöhallintaa ja -valvontaa, kansalaisaktiviisutta tarvitaan, toteaa ympäristövaliokunnassa vaikuttava Satu Hassi ja vastaanottaa Annikin supertähtipalkinnon, kunniamitalin.

#annikinrunofestivaali

Vapauden hintana umpihankiosuus

Rehellisyyttä itseä kohtaan, unenkaltaisuuden ja irrattionaalisuuden kasvua, toivoo festivaalin taiteellinen johtaja J.K.Ihalainen. Sulkiin ja höyheniin sonnustautunut Kölö laulelee monikielisiä runojaan kuin karjankutsuhuutoja, Kittilän kivet takovat runoväleihin rytmiikkaa.  Kukin esiintyjä vuorollaan kommentoi Hellaakosken kirjoittamaa festivaalimottoa Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.

Ilmapiiri tiivistyy hupsuttelevaksi, epämuodolliseksi olematta kuitenkaan hattaraa. Kahdessakymmenessä asunnossa asuvat asukkaat pitävät lauantaipäivän kahvilaa auki, tarjoavat kotinsa vessoja lyhentämään jonoja, pukevat ylleen vapaaehtoistyön koordinaattorin tai järjestyksen valvojan identiteetin. Sellainen, keltaisissa heijasteliiveissä kävelevä isä, on esimerkiksi Tampereen Filharmonisessa kuorossa laulava tenori Mikko Roihuvuo, joka pitää asuinpaikkaansa onnenkantamoisena, sateenkaaren päänä.

 Todellin Spoken Word -taiteilija on brittiläinen Joelle Taylor, ääni ja sanat, joilla sitä ei ole. Osuvaa ja läpitunkevaa, sanoja täydentävää kehoilmaisua, aiemmin kokematonta.  #annikinrunofestivaali

Todellin Spoken Word -taiteilija on brittiläinen Joelle Taylor, ääni ja sanat, joilla sitä ei ole. Osuvaa ja läpitunkevaa, sanoja täydentävää kehoilmaisua, aiemmin kokematonta.

#annikinrunofestivaali

 Verneri Pohjola käy tasavertaista dialogia brasialaisen Djami Sezostren kanssa. Runoilija pujottaa ruusuja vyölenkkeihin, syö terälehtiä, asettelee niitä sinne. Performatiivinen ote pitää yleisön heräillä, vaikka runojen kieli on portugalia tai sen tapaista. Runoilija repii kirjastaan sivukaistaleen, eleen vahvuutta voi verrata kitaran paiskomiseen.  #annikinrunofestivaali

Verneri Pohjola käy tasavertaista dialogia brasialaisen Djami Sezostren kanssa. Runoilija pujottaa ruusuja vyölenkkeihin, syö terälehtiä, asettelee niitä sinne. Performatiivinen ote pitää yleisön heräillä, vaikka runojen kieli on portugalia tai sen tapaista. Runoilija repii kirjastaan sivukaistaleen, eleen vahvuutta voi verrata kitaran paiskomiseen.

#annikinrunofestivaali

Kun kahvilan raparperipiirakkapalat melkein myyty, Lohjalta matkannut festivaalivieras intoutuu helskyttämään mittaan kirjoittamaansa runoutta.        Yli tuhat runoa ulkoa. Hämärtyneessä illassa lausuttua väitettä en epäile yhtään. 

  Simo Ollilla   festivaalituottaa erityisen kulttuuritapahtuman koti-ikkunansa alle.   #annikinrunofestivaali

Simo Ollilla

festivaalituottaa erityisen kulttuuritapahtuman koti-ikkunansa alle. 

#annikinrunofestivaali

  Timo Salo   livekuvittaa eestiläisen Jaan Malinin runopuhuntaa.  #annikinrunofestivaali

Timo Salo

livekuvittaa eestiläisen Jaan Malinin runopuhuntaa.

#annikinrunofestivaali

  Johanna Venho   muistelee uusimmassa teoksessa meteorologi-isoisäänsä, paistettuja kampeloita, ruodoista pitkään haudutettua lientä. Sähköä säästyy, pimeänäkö kehittyy, kirjoittaa Venho.  #annikinrunofestivaali   

Johanna Venho

muistelee uusimmassa teoksessa meteorologi-isoisäänsä, paistettuja kampeloita, ruodoista pitkään haudutettua lientä. Sähköä säästyy, pimeänäkö kehittyy, kirjoittaa Venho.

#annikinrunofestivaali

 


Do not sit together

Be ready, please.  Line. Music. Everybody back! You have white mark on stage! Ovet avataan viittä minuuttia ennen näytöksen alkua. Nina Ananiashvili suhtautuu balettiin intohimoisesti, hän harjoituttaa seuruettaan jokaisen mahdollisen minuutin verran.

Harjoitukset ovat haastavat, hän sanoo. Kulttuurirakennukset ovat kaikkialla kauniita ja katsomot tilavia, mutta näyttämöt, ne tehdään  2x2-metrisiksi, ja hymyilee kauniisti kuin georgialainen nainen vain voi.

 Tulilintu-harjoitukset, Logomo, Turku,  3.5.2018

Tulilintu-harjoitukset, Logomo, Turku,  3.5.2018

viisikymmenhenkinen seurue

saapui Turkuun Vapun jälkeisenä päivänä. Raatikossakin tanssineen Hannu Hyttisen sormet ja varpaat on pelissä että niin tapahtui. Taannoin hän jututti  Ninaa, silloista tähtiballerinaa, Bolshoin käytävillä. Mutta tähdellä oli tähden aikataulu ja planeetan kiertue. Kuin sadussa ruusuaita kasvoi, vuosien virta, ohitse lipuivat Savonlinna ja balettijuhlat, kunnes viime vuonna ja nyt, Georgian valtionbaletti jo toistamiseen Etelä-Suomen näyttämöillä.

 Tulilintu. Alkuperäislavastus ja puvut : Alexander Golovine ja Leon Bakst.

Tulilintu. Alkuperäislavastus ja puvut : Alexander Golovine ja Leon Bakst.

 Tulilintu oli Stravinskyn ja Fokinen ensimmäiseksi kansainväliseksi menestykseksi kohonnut teos. Georgian valtionbaletin esitykset Turku3.5.2018 ja Helsinki  4-6-5-2018

Tulilintu oli Stravinskyn ja Fokinen ensimmäiseksi kansainväliseksi menestykseksi kohonnut teos. Georgian valtionbaletin esitykset Turku3.5.2018 ja Helsinki  4-6-5-2018

Unohtumatonta symmetriaa, tasapainoa, muodostelmaestetiikkaa. Aloitusnumerona katsotaan Sylfidit. Sittemmin Ruusu-unelma ja Tulilintu. Georgian valtionbaletin johtaja Nina Ananiasvilillä on erityinen ja merkittävä tehtävä maailmassa. Hän vaalii kulttuuriperinnettä ja syventää katsojien tanssisuhdetta. Nimeän hänet tanssinsuojelijaksi.

Response on eri, se vaihtuu valtakunnan rajojen myötä, tanssijoille on tärkeää päästä kokemaan tuhatpäisen ja tutun kotiyleisöpauhun jälkeen jotain muuta, hän päättää yhteisen juttutuokiomme. Esimerkiksi pieniä näyttämöitä? Ehkä ensemble on Turun jälkeen entistäkin tiiviimpi. 

Alla kuvia harjoituksista ja Turun ensi-illasta.


Pilvisen päivän sävyt

ovat laskeutuneet Taidekoti Kirpilän saliin. He pyyhkivät silmälasejaan iltapäivän jäljiltä, istahtavat plyysikankaisiin tuoleihin, klaffituoleihin, sohvalle. Äiti ja isä jäivät eläkkeelle, ne siivoo kuolinsiivousta huone kerrallaan, tänään jaettiin kirjasto, kertoo maisteritutkintoa suorittava neiti kummitädilleen. Taidekoti Kirpilässä pidettävä liedkonsertti toteuttaa alkuperäissuunnitelmansa, koti- ja salonkikonserttimuotoaan. Itämainen matto on rullattu pianon taakse.

 Pohjoinen Hesperiankatu 7, 6. krs  www.taidekotikirpila.fi

Pohjoinen Hesperiankatu 7, 6. krs

www.taidekotikirpila.fi

Twelve Poems of Emily Dickinson

And I and silence, some strange race. Wrecked solitary here. New Yorkin juutalainen Aaron Copland opiskeli Pariisissa ja sävelsi kaksitoista Emily Dickinsonin runoa vuosina 1949 – 1950. Runot ilmestyivät kirjailijan kuoleman jälkeen sukulaisten editoimina. Kohtalokasääninen sopraano Annika Leino laskeutuu tummiin vesiin teoksessa I felt a funeral in my brain.  

Konsertin päättävä Hindemithin Das Marienleben op. 27 luo saliin ajat pysäyttävää sunnuntaihetkeä.  Annika Leinon katse on suuntautunut kaukaisuuteen, ihmeen äärelle. Soittimesta kuuluu kuin huokaus.

Kirpilä 1.JPG
Nuori alaston mies.JPG

Queer-opastuksilla

Kirpilän taidekokoelman teoksia tarkastellaan uusista, hetero-normatiivisia perinteitä rikkovista näkökulmista. Sateenkaaren väriseen luentaan opastuksilla johdattelee FM Karoliina Arola. Seuraava queer-opastus 6.5.2018  klo 14.30. 

NUORI ALASTON MIES             

Magnus Enckell, 1920-luku

 Konsertin vakuuttavina tulkitsijoina esiintyvät Annika Leino (sopraano) ja Sonja Hendunen (piano).  Taidekoti Kirpilän ja Sibelius-Akatemian rakentama liedyhteistyö päättyi 21.4.2018 klo 16, kahdeksantoista vuoden jälkeen.                                                                    Syksyllä kuullaan myös muuta musiikkia, avaa tulevaisuuden näkymiä taiteellinen johtaja Ilmo Ranta.

Konsertin vakuuttavina tulkitsijoina esiintyvät Annika Leino (sopraano) ja Sonja Hendunen (piano).

Taidekoti Kirpilän ja Sibelius-Akatemian rakentama liedyhteistyö päättyi 21.4.2018 klo 16, kahdeksantoista vuoden jälkeen.                                                                    Syksyllä kuullaan myös muuta musiikkia, avaa tulevaisuuden näkymiä taiteellinen johtaja Ilmo Ranta.


Voi Voipaala minkä teit!

Sääksmäen historiallisessa maisemassa kovia kokenut kartano kätkee sisäänsä kevään vahvaäänisimmän taidekattauksen. Yhteen hioutunut taiteilijakolmikko, Matti Happonen & Mika Heinonen & Kari Lohko, ampuu sellaista kuvataideilmaisua että!  Ala- ja yläkertaan ripustettu ja aseteltu hartautta, lyyrisyyttä, myötätuntoa, puhdasta ilmaisua, ilmaa ja eksistenssi.

 Matti Happonen  AJATTELIJA, teräs, lasikuitu, betoni, risut, 2007 - 2018

Matti Happonen

AJATTELIJA, teräs, lasikuitu, betoni, risut, 2007 - 2018

 

Lahden Muotoilu- ja taideinstituutissa muotoutuneen trion työskentely väreilee yhteen, on täydellinen ensemble. Miehiä sitoo humanistis-esteettinen perintö, ihmisen paikan ja henkisen olotilan pohdinta. Koen pääsiäissaarnan kaltaista iloa. Ihmisen puolella.

Jotten henkistyisi ihan pilvenkaltaiseksi, parkkipaikalla aurinkolasein ja kävelykepillä varustettu seniori aloittaa pitkän hauskan jutustelun ja vertaa lopuksi Valkeakosken liikenneympyrän tarpeellisuutta Isä Paavin palleihin.

Kolmelta-näyttely, Taidekeskus Voipaala, 10.2 - 8.4.2018

 Mika Heinonen  IDEALISTIT HIIDENKIVELLÄ, pronssi, teräs, säkkikangas, piki, 1995

Mika Heinonen

IDEALISTIT HIIDENKIVELLÄ, pronssi, teräs, säkkikangas, piki, 1995

 Kari Lohko  NÄKYMÄ IKKUNASTANI, PORTTI, Sekatekniikka, 2016

Kari Lohko

NÄKYMÄ IKKUNASTANI, PORTTI, Sekatekniikka, 2016


Me raivaamme tilaa äijäenergiasta

Esiripusta. Esiripun kanssa. Suurmanaaja Alvista esittävä Leea Klemola keksii harjoituksissa miten astua näyttämölle toisen näytöksen alkupuolella. Ehkä tunnetila on iloinen, hän varmistaa ohjaajalta. Ja hypähtää loitsimaan.

 TIEDOSTETTUA TOISTAMISTA  Harjoituksissa onnistunut kokemus, kohtauksen läpimeno, on purettava auki, jotta sen voisi uusia. Täytyy löytää syyt, miksi tuntui sujuvalta.  Vasta näin syntyy tarkkaa, tiedostettua ja toistettavaa näyttämötaidetta, kertoo Aurinkoteatterin taiteellinen johtaja Leea Klemola Atlantis-teoksen harjoituksissa.

TIEDOSTETTUA TOISTAMISTA

Harjoituksissa onnistunut kokemus, kohtauksen läpimeno, on purettava auki, jotta sen voisi uusia. Täytyy löytää syyt, miksi tuntui sujuvalta.  Vasta näin syntyy tarkkaa, tiedostettua ja toistettavaa näyttämötaidetta, kertoo Aurinkoteatterin taiteellinen johtaja Leea Klemola Atlantis-teoksen harjoituksissa.

KAHDESSA TUHANNESSA VUODESSA

kääpiö kasvaa metrinpituiseksi sukupuolettomaksi olennoksi auringon lämmittämästä munasta. Sielullisen elämän omaava perinnepeikko siirtää tietonsa ruumiistaan lohkeavaan pikkupeikkoon ja alkaa dementoitua sen myötä. Tätä ei ole tarpeellista tietää, kun katsoo Juha Mustanojan käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Atlantis-teosta. Vaikka tiedosta on kyse. Sen omistamisesta, valjastamisesta hyllytavaraksi kauppaan.  Ei tämä älyllinen näytelmä ole. Emotionaalinen kokonaisteos.

Vuodesta 1989 toiminut helsinkiläinen Aurinkoteatteri, taitelijakollektiivi, harjoittaa poikkeuksellista tekemisen riemua. Ja täällä on akustiikka, riemuitsee ohjaaja Juha Mustanoja. Ei kellarissa, tehtaassa tai sakraalitilassa. Kantaesitys esitetään tilassa, joka on rakennettu näytelmien esittämistä ja katsomista varten, Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Neitseellinen tapaus.

DSC02773.JPG

VESIKÄÄPIÖTEORIAN MUKAAN

merenpohjassa elävän kääpiökansan viimeisten edustajien selkärangat ovat suoristuneet, rasvakerrokset paksuuntuneet ja ihokarvat  lähteneet.

DSC02747.JPG

Jussi Lehtonen näyttelee dementoituvaa perinnepeikkoa.

Atlantis-esityksen kantaesitys, Kansallisteatteri, 11.4.2018


Arundhati Roy ja Omenankukkia

Sisään astui japanilainen rouva, aloittaa Fleuriste-kahvilan omistaja Eija Limnell. Matkaaja ihastui suomalaiseen perinneleivonnaiseen niin syvästi,  että tilasi laskun lisäksi ruokakurssin Tokioon. Oli vuosi 2015, kun Japanissa leivottiin korvapuusteja.

Ja viime syksynä, Eija jatkaa, intialainen kirjailija Arundhati Roy ehti vain istahtaa, kun kutsui jo luokseen. Kirjailija osoitti kapeaa liitutaulua, siihen hennoin kirjaimin kirjoitettua lausetta In a world where you can be anything be kind. Uusin kirjani kertoo juurikin tuosta, hän sanoi, ja ojensi omaksi Hanna Tarkan suomentaman teoksen Äärimmäisen onnen ministeriö. Kirjallisuustiedettä ja kulttuurihistoriaa opiskellut Eija Limnell päätyi sattumien kautta ulkoministeriöön, diplomaatiksi. Kahvilaomistajuus on avartanut maailmankuvaa entisestään. Erityiseen komboon on tarvittu molemmat elonvaiheet.

DSC02673.JPG

Ruokakurssin tilannut japanitar opiskeli sittemmin kirjontaa Pariisissa, käsityötaitoa jolla Chanel-puvut koristellaan. Hän lähetti Eijalle työnäytteenä ja kiitokseksi Fleuriste-kyltin, joka yhä riippuu kahvilan pääikkunan edessä.

Myöhemmin luen Äärimmäisen onnen ministeriön. Sivulla 111 nauran ääneen: Silti kultasadekassiat kukkivat uhmakkaan kirkkaankeltaisina. Jokaisena porottavan kuumana kesänä kukinnot kurottautuivat ylemmäs ja kuiskivat helteenruskealle taivaalle: haista paska!

 

nyt jo laulattaa

Yksi ruusu on kasvanut laaksossaEija lauloi hurmioituneena kotimatkalla ensimmäisen tunnin jälkeen. Sitä ennen ystävä, joka jätti pitkäaikaislainaan yhden kahvilan pöydistä, houkutteli, viekoitteli, herätti uteliaisuutta, taivutteli laulutunneille. Jacques Brel, Édith Piaf, kaksi kotikonserttia. Kuka tietää, josko tänä keväänä kahvilassa Merikannon Omenankukkia?

Syön viimeisen lusikallisen ranskalaista suklaakakkua. Samalla reseptillä sitä on leivottu siitä saakka, kun kahvilan ovi avattiin, kun Eija kurkkasi pylvään takaa, kun joku tulikin sisään.

 Sisustus on rakentunut Ranskasta tilatun kristallikruunun ympärille.   Kahvilassa tuoksuu itseleivottu pulla.   www.fleuriste.fi

Sisustus on rakentunut Ranskasta tilatun kristallikruunun ympärille. 

Kahvilassa tuoksuu itseleivottu pulla.

 www.fleuriste.fi

 Kuvataiteilijan Markku Uiton teoksia esillä 27.3 – 21.4.                                                                                        

Kuvataiteilijan Markku Uiton teoksia esillä 27.3 – 21.4.            

                                                                          


tien nimi on aurajoki

Turkulaiset luistelevat vierasta vastaan, katsomossa tuomaristo asettelee vilttejä hartioilleen,  ja vaikka väliajalla  syötävänä vain pähkinöitä ja pullaa, tuntuu kylläiseltä, on lämmin.

Haluan tutkia miten sanat soivat. Olen esikokija ja avaan tätä kokemusta muille. Kaunis ja armoton laji, äänivärähtelyä, yhteistä värähtelyä. Vieras kieli, jonka kuulija höristää korviaan, he sanovat. Linnateatterissa hehkuu alle kolmikymppisten sytyttämä runoroihu. Veikko Sinisalon -kilpailun alkuerissä mittelöivät pitävät yleisöstään huolta. Meitä kätellään, pyydetään laittamaan silmät kiinni, yksi eturivin naisista piirtää lausujan selkään hevosen, ja toiselle ojennetaan kukka, sinisenä hehkuva kurjenmiekka. Iltapäivän päätteeksi se kääritään huolellisesti villahuiviin kuin pieni vauva. Kummityttö ei tiedäkään millaisen kukan kohteeksi päätyy, ja millaisen tarinan.

hevonen.JPG

Mikko Kauppila

 selvitti tiensä finaalikuusikkoon. 

Esityksen on ohjannut Tiina Syrjä.

Joka päivä kasvaa helvetistä tuoreita kukkia,

sanotaan ainakin kolmentoista lausujan suulla. Pakollisten runojen lisäksi kukin lausuja esittää 20 minuutin kestoisen esityksen heidän itse valitsemastaan runoudesta tai muusta tekstimateriaalista. Runotekstien juhlavuutta rikotaan muistiinpanoilla, mielipidekirjoituksilla, omilla teksteillä ja artikkelin paloilla! Runo ajaa seinää vasten. Donald Trump katsoo naisen haaroväliin. Pojan housuista vedetään esiin paksu musta tussi. #Metoo-kamppanja! Muunsukupuolisuutta! Ja Urjalan hurrrrrja yö.

Tänä vuonna Suomen lausujaliitto täyttää 80 vuotta ja Veikko Sinisalon stipendirahasto 40 vuotta. Teatterikorkeakoulusta valmistuvien ja ammattinäyttelijöiden ohella Veikko Sinisalon -kilpailun finaaliin  tahtoo tanssijoita, performanssitekijöitä, lavarunoilijoita. Lavastus rakentuu pienesti. Ei tarvita kuin pehmokissa, muoviämpäri, maitolasi ja äitiyspakkaus. Aika moni lausuu yö- tai aamuasussa. Halutaan olla epämuodollisia, elää arkea joskus häiritsevän liikaa.

 Yhä liikkuu henki täällä, lainaa Lauri Viitaa Suomen Lausujain Liiton puheenjohtaja Ella Pyhältö tilaisuuden alkusanoissaan. Hän antaa meille asettumisohjeen nuorten esiintyjien turvaksi.  Antakaa heille kaikki se voima, mitä he tarvitsevat.  Voi miten helppoa se onkaan, taputamme vastaukseksi. 

Yhä liikkuu henki täällä, lainaa Lauri Viitaa Suomen Lausujain Liiton puheenjohtaja Ella Pyhältö tilaisuuden alkusanoissaan. Hän antaa meille asettumisohjeen nuorten esiintyjien turvaksi.  Antakaa heille kaikki se voima, mitä he tarvitsevat.  Voi miten helppoa se onkaan, taputamme vastaukseksi. 

Sunnuntaina 18.3 tuomaristo kertoo klo 17 aikaan, että vuonna 2018 Kajaanin loppukilpailuun tiensä ovat selvittäneet: Laura Halonen, Inkeri Hyvönen, Mikko Kauppila, Suvi Rantanen, Miiko Toivonen ja Juuso Timonen.             

Veikko Sinisalo -kilpailu nuorille lausujille, alkukilpailu 17. – 18.3.2018, Linnateatteri, Turku.

 

 Tamperelainen Minea Lång esiintyi ohjelmalla  Jep, nimenomaan.   Esityksen on ohjannut Minne Mäki.

Tamperelainen Minea Lång esiintyi ohjelmalla Jep, nimenomaan.  Esityksen on ohjannut Minne Mäki.

Vain tapahtumajärjestelyt ovat nukkavierua,  baaristakaan ei leipää tarjoilla.

Silti hymyilen vielä patjapäätytölle, joka asteli näyttämölle. Seuraavan kerran hänet näkee Kajaanin Runoviikolla  8.7.2018.

 


EDESSÄNI ESKO SALMINEN SINGAHTAA PYSTYASENTOON

ja kajauttaa aurinkoa täynnä olevan bravo-huudon. Vilu poistuu itse kultakin. Kuoleman jälkeinen inkluusio on toteutunut.  Kirjailija William Shakespeare kirjoitti näytelmän, joka tähtää yhteiskuntarauhan edistämiseen, karsimaan poissulkemista ja edistämään luokkarajojen ylittämistä. Kansallisteatterin näyttämöllä asemastaan huolimatta Julia kykenee jakamaan hellyyttä rakkaudesta riutuvaa parvekkeen alaista kohtaan.  Imettäjä ja Isä Laurence tekevät huomattavan rohkeita tekoja, rakentavat olosuhteita niin, että pääparin onni täyttyisi. On myös sänky, valkoviinipullo ja tupakkaa.

DSC02609.JPG

Esitys kukkii hyviä rooleja, sanotaan väliajalla, kun kädessäni pehmytmuovinen vesimuki uhkaa menettää muotonsa. Mikä myötätuntoinen ele onkaan yhdistää teatterikorkeakoulun opiskelijat ja ammattiaan jo harjoittavat esittämään yhteistä tulkintaa klassikkonäytelmästä. Musiikki, puvustuskin tukevat aikojen yhteen liittämistä, oksastamista, jonka tuloksena hedelmät ovat toisenlaisia. Tutkimuksissa sanotaan, että ylemmässä sosiaaliluokassa olevilla on vaikeuksia kohdentaa myötätuntoa alemmassa sosiaaliluokassa olevia kohtaan. Tutkimuksissa sanotaan, että myötätuntouupumus vaivaa. Keitä ovat he, jotka ohitan, mietin ensi-iltayössä. 

Julia & Romeo, ensi-ilta, Kansallisteatteri 7.3.2018


DSC02089.JPG

Holy shit, babushka!

sivalletaan Valeria Surkovan elokuvassa Pagans. Babuska tarjoilee siunattujen mehiläisten tuottamaa siunattua luostarihunajaa, sellaista jota ei taajama-alueen R-kioskista saa. Pian babushka pirskottelee jo Pyhän Isän siunaamaa vettä pojantyttären huoneessa.  Ainekset yhteentörmäykselle on ladattu. Elokuva pohjautuu terrori-iskussa kuolleen Anna Jablonskajan näytelmään. Andorra-salissa ohjaaja kertoo, että elokuva on debyytti ja valmistunut valtion tukea vaille jääneenä. 

Kino Lokakuu, Andorra. 17.2 klo 15.

DSC02028.JPG
DSC02038.JPG

Luonnontiloja 3.2 - 26.5, Lapuan taidemuseo

Lapuan taidemuseo onnistuu toistuvasti tarjoilemaan vaikuttavamman kuvataide-elämyksen kuin mitä  vajaan 15 000 asukkaan kokoiselta kaupungilta odottaisi. Luonnontiloja-näyttely pysyy tiukasti aiheessaan ja avaa vahvasti tässä päivässä olevan kokonaisuuden.  Katsoja väistämättä uppoutuu Jouna Marsin pienoismaailmoihin. Sisäiset kertomukset käynnistyvät, ne jotka luuli unohtaneensa.

Raikasta ja rehevää! Tamara Piilolan maalaukset tulvivat valoa ja happea. Hengitys tasaantuu. 

DSC02036.JPG
DSC02034.JPG

lAPUAN KANKURIT JA PATINAINEN PINTA

Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälä on koko kaupungin viimeistellyin puoti. Puodissa henkii japanilainen estetiikka. Pellava ei enää  vuosiin ole ollut nuhjua tai karkeaa. Oheistuotteista jäävät mieleen pielaveteläisen Susanna Hotarin Ruttu-kipot sekä Osmian tuottama vahvatuoksuinen Turve-nestesaippua. Tietenkin Lapua on erityinen kaupunki kuvata patinaa, kulunutta ja ajankulua. 

DSC02047.JPG

Pajakappeli

Pajakappelin päätyseinä helmikuussa 2018.

Lapuan partuunatehtaan lataamo räjähti tuntemattomasta syystä 13.4 klo 7.42. Räjähdyksessä menehtyi 40 ihmistä.


Isoäidin oppimisympäristö

oli Pielisjärven kiemuraiset tiet, kivistä kerätyt pellot, umpisiniset vedet. Vatruskoita munavoilla tarjotaan Joensuussa Päivänurmen kahviossa. Taustalla soi ulkoilmakaraoke. Vieressä istuva ilomantsilainen mies kertoo seikkaperäisesti punkin paisumisesta senttimetrin kokoon, pallien alla, ja näyttää tarkan paikan. Vaimo yhtyy puheeseen.  Haltioitumista aiheesta. Yhteisöllisyyttä. Verta. Kotona.

 

Kelvä.jpg
Kelväaita.jpg
Kelvälampi.jpg

Sänky.jpg

Reidarin

ensimmäinen koira oli nimeltään Tössi,  saksanpaimenkoiran ja porokoiran sekoitus. Tössi menetti ruokahalunsa oitis, kun Reidar lähti reissulle. Ulkomailta Reidar lähetti postikortteja koiralleen. 

 

Kirjassa

REIDAR SÄRESTÖNIEMI - Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille

Lapin Yliopistokustannus, 2013

kerrotaan:

Uppoutuessaan maalaamiseen Reidar rytmikkäin liikkein vuoroin lähestyi kangasta, vuoroin etääntyi siitä, lauloi tai hyräili työskennellessään. Sävel saattoi olla vanhan kansanballadin tai uudemman laulun, körttivirren tai työväenmarssin; omatekoiset sanat virittivät tunnelmaan, joskus Reidar työnsä lomassa laulaen toisteli samaa lausetta tuntikaudet.

 

Alla Reidar Särestöniemen väriä hehkuvat teokset.